Vanki

Paikassa jos'
kerran kukat kasvoivat
on jäljel vain pahuus ja synti
joskus soi laulu neitsyen
mut hänkin kuollut on
mukana ahdingon

muistan yön, muistan päivän
muistan rakkaudemme laulun
kun makasimme tuol pellol
vannoen ikuist' rakkautta toisillemme
mut' sekin poissa on
jäljel vain petokset ja tuska

sanasi olivat minulle samettia
johon uppouduin syntisen lailla
suljin silmäni, antauduin sinulle
tehden itsestäni pedon kätyrin

nyt janoan vapautta
mut' vankina oon
sisälläni suurt' kaipuutta
en hengittää pysty
en näe mitää
odottaen vain hetkeä
jolloin täst' unest herään

toivon et' kyyhkynen
luoksein lentäis
visertäis laulun vapauden
ikuisuuden puristavist kahleist
minut viimein vapauttais

siispä rukoilen yöhön
valutan kyyneleen
jot' joku huokaukseni
viel kiinni saisi