Taas nainen katselee
mustaa yön samettia
ilmaan rukouksen saattelee
toivoen et’ tuuli sen veisi
hänen rakkaansa luokse
”oi missä olet kultasein
on maa ikiroutaan vaipunut
joutsenet vetehen jäätyneet
sydämenikin enää hiljaa lyö
yksinäisyys minua syö
koht’ kuihtuneet on
kaikki kyyneleeni nuo
tule kotiin takaisin
sulata rautasydämeni”
jossain päin maailmaa
mies kotiin vaeltaa
yrittäen löytää tietä oikeaa
joka pian hänet johdattais
sylihin rakastajattaren
kuulee yössä hennon kuiskauksen
tuntee tutun kosketuksen
mut’ vierellään vain hällä
on kylmää pimeyttä
joka tuskaiseen silkkiin
hänet kietonee
jättäen jäljelle
vain hennon muiston tunteen
lentelee korppi taivahalla
laulellen surun säikeitä
tuo lintu vain merkitsee et’
pian kuoleman kellot soivat
ja kalma miestä koskettaa
mies nostaa katseensa
tähden poimii taivaalta
lähtee hän sitä seuraamaan
paeten epätoivoisesti kuolemaa
mielestään vielä
hän löytää toivon kipinän
joka auttaa häntä kulkemaan
viimeistä tietä
pian siintää hänen silmiensä ees
tuo tuttu maja pahainen
hän rientää tuvan ovelle
nauraen ja riemuiten
säntää nainen avaamaan
oven rakkaallensa
nyt lempiväiset makaavat
alla täyden kuun
he syleilevät toisiansa
hymyssä suin
nyt rautasydän murtuu
on tää kärsimyksen loppu
edessäpäin vain näkynee
tuulet onnellisuuden
siirtyy pois ikirouta
taas joutsenet lentää voi
nyt väistyy kuolema pois
elämän tieltä
nousee jälleen aurinko
hyväillen meitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti