perjantai 21. joulukuuta 2012

Deborah Harkness - Lumottu


"Diana Bishop on nuori historiantutkija ja tunnetun noitasuvun jälkeläinen, joka löytää salaperäisen käsikirjoituksen, joka johdattaa hänet  seikkailuun. Muut noidat, demonit ja vampyyrit alkavat seurata häntä, koska he haluavat saada käsikirjoituksen käsiinsä. Mitä tapahtuu, kun sekaan heitetään vielä komea vampyyrimies, josta nainen ei osaa pitää käsiään irti?"

Minä suhtauduin alkujaan kirjaan hyvin suurella innokkuudella. Historiaa ja magiaa, mikä parempaa! No ensimmäiset sivut olivat nautintoa ja pidin siitä, mutta sitten luin eteenpäin ja tajusin, mitä oli tulossa. Kliseinen kirja siitä, kuinka kaksi olentoa, jotka eivät saisi rakastua toisiinsa kohtaavat toisensa ja heille lankeaa kohtalokas tehtävä!
Minua suunilleen raivostutti, miten kirjailija kirjoitti kirjan. Ainut asia, joka salli minun antaa kaksi tähteä, eikä vain yhden, oli omaperäinen idea.
Idea siis oli hyvä, todella hyvä, mutta toteutus oli kankea ja huono. Muutamilla muutoksilla, kirjasta olisi voinut tulla ihan onnistunut, jotta se ei olisi ollut taspaksua puuroa, joka ainoastaan tylsistytti ja inhotti.
Ehkä olen hivenen liian kriittinen, mutta minun mielestä tälläisiä kirjoja on aivan liikaa maailmassa, kaipaisin jotain vaihtelua. Miksi ihmeessä kaikkeen pitää tunkea viiteen miljoonaan käytettyjä juonikuvioita, rakkaussuhteita yms?
Omaperäisyys kunniaan, minä sanon. Ehkä kaikki on jo näihin päiviin mennessä kirjoitettu, mutta kirja silti minusta liikaa noudatti samaa kaavaa, kuin ne sadat muut kirjat.

Sanon, että jos kaipaa jotain aivotonta, hieman tylsistyttävää ja mielikuvituksetonta luettavaa, kannattaa tämä kaivaa kirjaston hyllystä käsiinsä. Sinun ei pidä yhtään ajatella mitään, kun luet tätä ja loppuratkaisunkin tiedät jo, kun herra vampyyri astuu esiin.



Alku pitkälle matkalle

Sain kirjoitettua loppuun tänä aamuna viimeiset sanat, mun romaanini ensimmäiseen lukuun.
Tiedän olevani vasta alussa, mutta tästä se lähtee! Aikaa toki kului 6h yhteensä, kun muokkasin, korjailin ja kirjoitin. Eikä tekstiä sinänsä edes tullut paljoa, viisi A4:sta, eli se vastaa 2 055 sanaa.
Tänään varmaan aloitan kirjoittamaan toista lukua, joten katsotaan, mitä siitä tulee! Onneksi loma alkoi, niin saan keskittyä täysin 100% tähän kirjoittamiseen.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Neuvoja, neuvoja #1

Kysyin aiemmin, että kuinka moni tahtoisi oppia kirjoittamaan paremmin. 13 vastasi kyllä, joten koin sen myönteisenä vastauksena ja niinpä minä siis päätän nyt avata hieman sitä, miten itse kirjoitan.
Sanon näin aluksi, että jokaisella kirjailijalla on omat käytännöt, jokainen kirjoittaa eri tavalla. Yritän tehdä yleisen kuvan siitä, miten pitäisi kirjoittaa, ja miten itse kirjoitan. 

Ensimmäiseksi lähdetään inspiraatiosta, josta jo aikaisemmassa blogimerkinässänikin jo toin esille. En voi paljoa neuvoa teille, mistä lähteä hakemaan inspiraatiota tai, miten saa hienon inspiraation syntymään. Se vain kun tulee itsestään.
Yleisemmin inspiraatioita minulle ainakin syntyy silloin, kun olen luonnossa. Jos sinulla on joku mieleinen paikka, voi olla, että sieltä paikasta lähtee ajatukset kukkimaan.

Seuraavaksi lähdemme kirjoittamaan, kun inspiraatio on kasattu. Jos olet täysin untuvikko, etkä ole aiemmin harrastanut kirjoittamista, neuvoisin sinua etsimään asioita lähiympäristöstä. Kirjoita jotain helppoa, yksinkertaista ja selkeästi hahmoteltavissa olevaa asiaa. Kerro, vaikka miten lintu lentää, mitä jokin ihminen tekee tietyllä hetkellä tai muita tälläisiä. Tekstejen ei välttämättä pidä olla mitenkään monimutkaisia tai upeita. Tarkoitus on vain harjoitella asioiden hahmottamista ja niiden luomista sanoilla paperille.

Useille ihmisille auttaa kirjoittamisessa se, että he piirtävät paperille juonikaavion. Eli kirjoitat keskelle paperille aiheen/teeman ja siitä alat hahmoittelemaan keskeisiä paikkoja, keskeisiä henkilöitä. Voit myös laittaa jokaisen kirjoituksen alle pieniä muistisääntöjä. Kuten jos päähenkilön nimi olisi "Teresa", voit kirjoittaa ranskalaisilla viivoilla sen alapuolelle "Ruskeat hiukset, tulinen..." Näin muistat myös myöhemmin, mitä olit alunperin ajatellut.
Voit myös kirjoittaa raa'an version juonesta, jotta sinulla on kokonaiskäsitys siitä, mitä kirjoitat.

Itse olen hyvin laiska, enkä yleisemmin piirtele juonikaavioita tai kirjoita juonia ylös. Kaikki on minulla päässäni. Jos sinusta tuntuu, että juonikaaviot tai juonen kirjoittaminen vain sekoittaa sinua, tukahduttaa sinut, niin sanon suosiolla, että jätä kirjoittamatta. Ei ole mitään velvoitetta tai pakkoa kirjoittaa sitä, voit ihan hyvin aloittaa kirjoittaa "tyhjästä" ja keksiä sitä myötä, mitä kirjoitat.
Toisia se helpottaa, toisille se vain tuntuu todella ahdistavalta (kuten minulle).

Näin aluksi, en kerro enempää sinulle. Neuvon sinua vain kirjoittamaan erilaisia tekstejä, edetä hieman kerrallaan. Kuvailuun liittyvätkin neuvot jätin tällä kertaa kirjoittamatta, koska haluan sinun kirjoittajana ensiksi vain harjoittelevan pohjaa teksteillesi. Kokonaisuuksia, selkeitä muotoja.

Älä hermostu myöskään, jos kirjottaminen ei tunnu onnistuvan, sanat takkuaa ja kaikki tuntuu vaikealta. Se on yleistä, kaikille! Niin aloittelijoille, kuin kokeneillekkin kirjoittajille. Sinun pitää vain löytää tietty aika ja paikka, jolloin on rauhallista ja sinusta tuntuu, että pystyt kirjoittamaan.

Toivotan onnea sinulle tekstejesi kanssa!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Tarina joulun ihmeestä

Näköjään, jos mä kopioin wordista tänne, teksti menee epäselväksi yms. Enkä ala kirjoittamaan yli 1 000 sanaa uudelleen, joten... Saatte lukea tämän tarinan irc-galleriasta, mun blogista. Kommentoida voitte tähän tai sinne. Linkki avautuu uuteen ikkunaan. (: Painakaa siis vain tuosta alhaalta!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Inspiraation palasia

Monet ovat kyselleet minulta ja varmasti monilta muilta sitä, että mistä inspiraatio syntyy. No, se on hankala kysymys, johon ei ole täysin suoraa vastausta.
Itse näen valveella oloaikanani näyn kaltaisia kuvia mielessäni, joista yhdistelen jotain. Joskus myös päähäni tulee sana, jonka pohjalta alan kirjoittamaan. Kaikista äärimillään aistini ovat silloin, kun olen luonnossa. Äiti maan sylissä, onnellisuuden kehdossa. Monet sulkevat silmänsä siltä, mitä luonto meille tarjoaa. Mutta kun uskaltaa päästää rajoistaan irti ja kuuntelee, mitä luonnolla on meille asiaa, huomaa tämän maailman todellisen kauneuden. 

Myös musiikki on olennainen puoli siinä, minkälaista tekstiä syntyy. Kun minulla on ajatus, tarvitsen jotain, mikä vie ajatusta eteenpäin sanoiksi, lauseiksi ja virkkeiksi. Sen takia on tärkeää kuunella musiikkia samalla kun kirjoitan, koska sen kautta voin löytää uusia asioita.

Musiikkia kuuntelen niin klassisesta viikinkimetalliin.

Kuitenkin tärkeänä pidän sitä, että en kirjoita, jos ei ole tarpeeksi oikea mieliala tai jos en vain löydä sanoja. Ehkä aikaa kuluu kauemmin, kuin jos kirjoittaisin ja muokkaisin myöhemmin, mutta haluan kerralla luoda hyvää, jotten turhautuisi myöhemmin.

Inspiraatio siis voi tulla missä vain, koska vain ja mistä hyvänsä. Toisinaan ajatuksille ei löydy sanoja ja se ajatus haihtuu jossain vaiheessa päästä pois. Mutta on myös hetkiä, onneksi, jolloin ajatukset purkautuvat sanoiksi sillä tapaa, kun olen ne päässä ajatellut. 

Sanon kirjoittaja, että älä turhaudu, jos et saa kirjoitetuksi jotain ja tuntuu, että se ei etene. Äläkä koskaan poista tekstejä, mitä olet aloittanut kirjoittamaan! Olen sen virheen kerran tehnyt ja opin siitä, että niin ei pidä tehdä toistamiseen. Joskus kuitenkin tahdot käsitellä sitä tekstiä, vaikka siihen menisi aikaa.

Myös pitää muistaa, että toisinaan on kausia, jolloin mikään ei etene ja ne voivat kestää useita viikkoja, ellei kuukausia. Mutta on myös aikoja, jolloin saa kirjoitetuksi jotain. Älä siis masennu, jos et saa kirjoitettua jotain heti, se on miltei mahdotonta. Ainakin minulle se on. 



Vanki

Paikassa jos'
kerran kukat kasvoivat
on jäljel vain pahuus ja synti
joskus soi laulu neitsyen
mut hänkin kuollut on
mukana ahdingon

muistan yön, muistan päivän
muistan rakkaudemme laulun
kun makasimme tuol pellol
vannoen ikuist' rakkautta toisillemme
mut' sekin poissa on
jäljel vain petokset ja tuska

sanasi olivat minulle samettia
johon uppouduin syntisen lailla
suljin silmäni, antauduin sinulle
tehden itsestäni pedon kätyrin

nyt janoan vapautta
mut' vankina oon
sisälläni suurt' kaipuutta
en hengittää pysty
en näe mitää
odottaen vain hetkeä
jolloin täst' unest herään

toivon et' kyyhkynen
luoksein lentäis
visertäis laulun vapauden
ikuisuuden puristavist kahleist
minut viimein vapauttais

siispä rukoilen yöhön
valutan kyyneleen
jot' joku huokaukseni
viel kiinni saisi

Rautasydän


Taas nainen katselee
mustaa yön samettia
ilmaan rukouksen saattelee
toivoen et’ tuuli sen veisi
hänen rakkaansa luokse

”oi missä olet kultasein
on maa ikiroutaan vaipunut
joutsenet vetehen jäätyneet
sydämenikin enää hiljaa lyö
yksinäisyys minua syö
koht’ kuihtuneet on
kaikki kyyneleeni nuo
tule kotiin takaisin
sulata rautasydämeni”

jossain päin maailmaa
mies kotiin vaeltaa
yrittäen löytää tietä oikeaa
joka pian hänet johdattais
sylihin rakastajattaren

kuulee yössä hennon kuiskauksen
tuntee tutun kosketuksen
mut’ vierellään vain hällä
on kylmää pimeyttä
joka tuskaiseen silkkiin
hänet kietonee
jättäen jäljelle
vain hennon muiston tunteen

lentelee korppi taivahalla
laulellen surun säikeitä
tuo lintu vain merkitsee et’
pian kuoleman kellot soivat
ja kalma miestä koskettaa

mies nostaa katseensa
tähden poimii taivaalta
lähtee hän sitä seuraamaan
paeten epätoivoisesti kuolemaa
mielestään vielä
hän löytää toivon kipinän
joka auttaa häntä kulkemaan
viimeistä tietä

pian siintää hänen silmiensä ees
tuo tuttu maja pahainen
hän rientää tuvan ovelle
nauraen ja riemuiten
säntää nainen avaamaan
oven rakkaallensa
nyt lempiväiset makaavat
alla täyden kuun
he syleilevät toisiansa
hymyssä suin
nyt rautasydän murtuu
on tää kärsimyksen loppu
edessäpäin vain näkynee
tuulet onnellisuuden

siirtyy pois ikirouta
taas joutsenet lentää voi
nyt väistyy kuolema pois
elämän tieltä
nousee jälleen aurinko
hyväillen meitä